Noniin, se olis sitte siinä! Vähän yli puoli vuotta Islannissa. Fiilis on sanoinkuvaamaton. Olen iloinen siitä, mitä olen kokenut ja täynnä muistoja Islannin matkasta. Koin elämäni hienoimpia hetkiä ja välillä oli vaikeaakin. Kaikesta kuitenkin selvittiin kunnialla ja aika kultaa muistot. Puolessa vuodessa ehtii tapahtua monia muutoksia elämässä ja niin tapahtuikin. Siskoni, parhaat ystäväni ja isäni muuttivat, muutama ihminen siirtyi taivaaseen ja uusia vauvojakin syntyi. Kaikille toivon ihanaa matkaa elämän polulla ja oma polkuni loistaa nyt kirkkaana. Aurinko lämmittää, tuuli vie murheet pois ja sade puhdistaa. Siltä musta tuntuu, että luonto on tehnyt tehtävänsä ja mulla on tosi hyvä olla. Tulivuoren juurella, joen ja järven tuntumassa olen puoli vuottani viettänyt. Vieraillut meren rannalla, saaristossa, jäätiköllä ja luolissa, vuorilla, laavakentillä ja vesiputouksilla.
Olen ratsastanut vaikka kuinka montaa hevosta ja suurin piirtein 8 hevosta päivässä, välillä enemmän ja toisinaan vähemmän. Joten nyt on hyvä tuntuma satulaan. Vaikka kuinka montaa erilaista, eri tasoista ja luonteista hevosta olen ratsastanut. Baanalla, maastossa, pyöröaitauksessa, maneesissa ja maastossa. Juoksuttanut, tehnyt töitä maasta käsin ja ratsastanut. Kannatti lähteä! Tästä se hevoselämä sai taas vähän potkua ja toivottavasti jatkuu taas Suomessa treenattavien merkeissä.
Sain vaikka kuinka monta uutta ystävää ja moni heistä oli myös ulkomaalaisia. Saksalaisia, kanadalaisia, ruotsalaisia ja tanskalaisia, islantilaisten lisäksi. Viimeiset kaksi viikkoa meni niin ihanasti, että olin ihan taivaissa. Sain treenata kahta hevosta, jotka kummatkin kehittyivät paljon kahdessa viikossa. Ihanaa, että onnistuin hevosten kanssa, sillä se toi lisää itseluottamusta hevosjutuissa. Omistajat olivat todella iloisia, että olin saanut hevosia niin paljon eteenpäin. Kävin myös shoppailemassa Reyljavíkissa ja käytin suuren osan palkastani. Matkani on +/- 0, sillä olen käyttänyt ainoastaan palkkarahaani ja sitäkin on vielä vähän jäljellä.
Hyvä fiilis jäi käteen ja nyt on sitten eletty se unelma, jonka pikkutyttönä pilvillinnoihin rakensin. Olen tyytyväinen, että tein tämän matkan yksin ja itsenäisesti, ensimmäistä kertaa kotoa puoli vuotta poissa. Nyt on edessä taas sopeutuminen Suomeen ja saan taas puhua äidinkieltäni. Nähdä kavereitani, perhettäni ja elää tuttua omaa elämääni. Tosin, minulla ei ole aavistustakaan asunnosta, missä aijon elää, koulusta, työstä tai muusta. Nyt matkaan ensin Suomeen ja sitten alkaa oma elämä taas hahmottua. Tulevaisuus tuokoon kaikkea ihanaa ja ihmeellistä matkassaan!
Islannista jäi ensimmäisenä mieleen auringonlaskut, sillä niitä tuli katseltua lukuisina iltoina. Vesiputouksia ja vuoristoa rakastin tuijotella vaikka kuinka kauan. Meren aallot rantalaavoja kohti, usva saariston yllä ja ainaisesti puhaltava tuuli. Sinertävän valkoinen jäätikkö mustan laavan vieressä ja sinisiä lupiineja kukkamereksi asti. Lampaita ja hevosia laiduntamassa silmänkantamattomiin. Isoja maastureita ja ilmapallo –renkaita. Landsmót ja muut kilpailut ja näyttelyt. Hienoja hevosia ja hyviä ratsastajia vaikka kuinka monta. Islanti, se satujen maa. Antoi taas kaikkensa ja kiitän matkani lopuksi.
Kello on torstai aamuna kahdeksan ja istun juuri lentokoneessa. Kohta nousemme siiville ja matkani alkaa, taas. Kohti Suomea, jossa kuulutuksen mukaan on tällä hetkellä 26 astetta lämmintä.. Minulla on tällä hetkellä kaksi villapaitaa sylissäni ja maiharit ja villasukat jalassa. Suomessa odottaa lämpö, aurinko, sauna ja järvet, vihta ja kalja. Siskot, veli, vanhemmat ja ystävät. Koko perheeni tulee vastaan lentokentälle ja odotan tapaamistamme! Ihanaa J
Kiitos matkasta! Islanti, sua jään kaipaamaan.
Kaikki ne ihanat muistot ja hetket, ystävät ja perheet, jotka tapasin. Lämpimiin jälleen näkemisiin. Minä nousen taas siivilleni, lennän läpi ilmojen, pilvien päälle nousten ja laskeutuen uuteen hetkeen. Koti sydämessäni.
Oispas ollu kiva kirjottaa viimeisinä päivinä vielä, mut aika meni niin nopeesti ja halusin nauttia joka hetkestä.. joten saatte tunnelmia vähän jälkikäteen..
Kello on puol yksi yöllä ja mun lento lähtee kotia kohti kaheksalta aamulla. Mä meen onnellisena nyt nukkumaan ja kirjottelen lentokoneessa lisää 
Siitten saan tämän matkani matkustettua ja blogikin loppuu seuraavaan julkaisuun. Sitä odotellessa…
Heippa Islanti ja kotiin!
Kymmenen aamua jäljellä Islannin maaperällä ja sitten saan alleni siivet ja lennän kohti Suomea. Perhe ja ystävät odottavat. Ihana Suomen kesä ja tuttu elämä uusin kujeineen. Odotan hirveästi kotiin paluuta, mutta osaan kyllä nauttia täälä olosta vielä täysillä. Kymmenen ihanaa päivää.
Tämä Reykjavíkiin tulo oli loistava ratkaisu, sillä saan ihanaa omaa aikaa vielä ennen kotiin paluuta. Saan vähän ladata akkuja puolen vuoden työnteon jälkeen ja kerätä ajatuksi kasaan. Ihana perhe tämä kyllä on! Eilen isäntä kävi hakemassa pari hevosta mulle talliin ja hän kertoi minulle, mitä kaikkea tallilla pitää tehdä. Ihan taivaalliset traanaus mahdollisuudet. Mulla on paljon ratsastusteitä, missä voin mennä vapaasti niin paljon ku haluun, jonka lisäks mulla on kenttä ja pyöröaitauksia. Sit sen lisäks mulla on pari baanaa missä voin treenata ja sit yks iso raviradan kokonen baana missä voi mennä kovaa jos haluu. Meillä on myös maneesi, jossa voi sitte työskennellä haluttaessa. Mä oon ollu puol vuotta treenaamassa hevosia pikku ympyrällä sisällä tai sitte suoraan ratsastustiellä ulkona. Tää on taivaallista ku saa mennä baanalla. Ihanaa.
Eilen ratsastin hevoset ekaa kertaa täälä ja ne meni ihan kivasti. Tein kymmenen päivän treenisuunnitelman pässäni ja nyt sitte vaan toteuttamaan se. Kymmenen päivää aikaa saada muutosta aikaan. Toinen hevosista on tosi jäykkä ja passitahtinen, menee oikeestaan vaan possupassia, ei tölttiä. Se on ihan hyvässä muodossa ja kiva hevonen, mut jäykkä. Se ei käytä takapäätään kunnolla ja varsinki vasen takajalka on aika heikko. Joten työstän sitä paljon kentällä ja teen käynti – ravi vaihtoja ja ympyröitä ja väistöjä. Kokoon sitä käynnissä ja sit ratsastan pitkäks ja rennoks. Yritän saada askelta rennoks ja pitemmäks ja sitte varmaan muutaman kerran jälkeen alan vasta työstämään possupassi-tölttiä. Ajattelin aluks työstää sitä kentällä ja sit mennä rentouttavalle ja kivalle lenkille ratsastusteille. Mennä laukkaa ja ravia ja saada sitä käyttämään koko kroppaa. Katotaan mitä saan aikaan.
Eilen, kun ratsastin niin isäntä oli kokoajan kattomassa ja tuntu hassulta ku joku katto kokoajan. Sit siihen aidalle tuli vielä jotain ihan tuntemattomiaki ihmisiä kattomaan. Saanpahan yleisötreeniäki samalla Toinen hevonen on sitte sellanen 5 -vuotias tamma, jota on ratsastettu puol vuotta. Mutta siltä ei oo pyydetty paljon mitään, sillä se on aika persoonallinen ja kovatahtonen. Jos mä ratsastan sitä, enkä pyydä mitään erityistä, se menee hyvin. Stite, kun rupeen ratsastamaan, niin se pelleilee minkä kerkee. Oon nyt ollu tosi skarppi sen kanssa ja katon, että se tekee tasan sen minkä pyydän. Työskennellään hetki kentällä aluks, että ratsastan kaikki avut läpi sillä ja sitte mennään baanalle harjottelee. Se meni alussa pelkkää possupassia ja laukkaa ja vähän ravia. Loppujen lopuks se tajus, että kummallaki on paljon kivempaa, kun se kuuntelee mitä mä sanon, ni se alko meneekki aika kivasti. Sillä on ihan hyvä ravi ja töltti tulee kanssa aika hyvin. Se tarvii vaan rajoja ja rohkasua. Ihan potentiaalinen tapaus. Sitä pitää vaan ratsastaa ja kyllä se siitä sitte aikuistuu.
Nyt mä oon tänään käyny hoitaa aamutallin ja lenkittäny koirat. Laittanu pyykkiä ja pessy ikkuinoita. Ihan kohta lähen ratsastaa hepat ja sitte tuun kotiin ja imuroin. Syödään yhessä perheen kanssa, jonka jälkeen mä omistaudun mun villapaidan tekoon. Viimeinen villapaita, viides Islannissa tehty ja sen aijon saada valmiiks ennen ku täältä lähen.
Elämä on seikkailua. Täynnä yllätyksiä ja unelmia. I just love it all!
Noniin, tuli sitte suunnitelmiin muutoksia ja heti Landsmótin jälkeen pakkasin kamat kasaan ja suuntasin kohti Reykjavíkia. Sain niin sanotusti tehdä ihan tarpeeksi töitä tilalla ja nyt oli aika keksiä jotain muuta. Perheessä asuminen, täysin erilaisten ihmisten kanssa yhteiselo kyllä onnistui puoli vuotta ihan ok, mutta nyt mulla vaan ei enään hermo kestäny sielä. Oli pakko päästä jonnekkin muualle. Ilman mitään hankaluuksia saimme kaikki onnistumaan ja halimme koko perheen kesken viimeiset minuutit. Tuli ihan mahtavan vapaa olo, kun sain lähteä kohti omia seikkailuja.
Tanskalaiset ystäväni olivat lähdössä Reykjavíkiin, sillä toinen tanskalaisista oli lähdössä kotiin. Minä hyppäsin samaan kyytiin ja oli ihanaa rupatella tyttöjen kesken kaikista kokemuksista. Olimme kaikki samaa mieltä siitä, että on todella rankkaa ja henkisesti raskasta tehdä töitä perheessä, jossa emäntä ei kunnioita työntekijää. Olimme kaikki saaneet vähän niskoillemme emännältä ja meillä oli aika arvoton olo työsuhteen aikana. Mutta kaikilla oli hyvä mieli tallilla olosta ja isäntien kanssa työskentelystä. Isäntien kanssa tallilla olo sujui erittäin hyvin, sillä he arvostivat meitä ja kohtelivat tasavertaisina. He pyysivät meitä tekemään asioita ja muistivat myös hymyillä ja kiittää. Se tuntui hyvälle ja olen erittäin kiitollinen omalle isännälleni tästä opettavaisesta puolesta vuodesta. Paljon ajatuksia ja kokemuksia jäi käteen ja niistä rikastuneena elämässä eteenpäin!
Nyt asustelen Reykjavíkin kupeessa tallialueen lähellä. Islantilaisen ystäväni perhe tarjosi minulle töitä pariksi vikaksi viikoksi ja saan asustella heidän kodissaan. Minulla on muutama hevonen ratsastettavanani, käytän koirat lenkillä ja autan kodin siivouksessa. Tämä oli ihana tilaisuus minulle nauttia vielä viimeisistä viikoistani Islannissa ja viettää aikaa itsekseni. Aamuisin kaikki muut lähtevät töihin ja minä saan nukkua pitkään, heräilen itsekseni ja lähden koirien kanssa lenkille. Nyt on ollut ihanat aurinkoiset säät, joten olen todella nauttinut ulkona kävelystä. Lähellämme on pieni järvi ja kävelen sen ympäri päivittäin, nautin kesäisestä säästä ja kukista. Olen siivoillut taloa ja elellyt kivaa elämää nyt pari päivää perheessä. Toivottavasti näin jatkuu loppuviikot. Olen iloinen ja vietän aikaa omissa ajatuksissani, hiljentyen ja oleillen. Ihanaa
Landsmót on nyt nähty ja eletty. Mieleen jäi hyviä ja hunoja muistoja…
Matkustin tanskalaisten tyttökavereitteni kanssa kohti Landsmótia ja matka oli kiva. Aloitin kutomaan viimeistä villapaitaani ja höpöttelimme ja kuuntelimme musiikkia. Saavuimme monen ajotunnin jälkeen leirintäalueelle ja saimme rannekkeet käsiimme. Ei muuta kuin teltta pystyyn ja viikon mittaisia kilpailuja odottamaan. Oli siis sunnuntai-iltapäivä ja grillasimme iltapalaksi päivän aterian. Oli hyvää lihaa, maissia, perunoita ja salaattia. Ilta-aurinko paistoi ja fiilis oli ihan kiva. Omat isäntäni asuivat ystäväperheen talossa koko viikon ja minä asuin kavereitteni kanssa teltassa. Meillä oli pieni lämmitin kylmiä öitä varten ja olimme toiveikkaita.
Maanantaina alkoivat karsinnat ja ilma oli aika huono, tuulinen ja kylmä. Teltassa nukutun yön jäljiltä olimme kankeita ja viluissamme, mutta heitimme vaatteita niskaan ja suuntasimme baanan reunalle seuraamaan kisoja. Oli niin vilu päivällä, että suuntasimme lähimpään kylään uimaan ja lämmitelemään kuumaan altaaseen. Samassa kävimme ostamassa itselllemme ruokaa, sillä emme tienneet missä ja mitä meidän pitäisi syödä. Minulta loppuivat myös rahat, sillä en ollut saanut palkkaani viimeiseen kahteen kuukauteen. Olo oli hieman hylätty ja olin kävelevä kysymysmerkki, sillä isäntäni eivät olleet kertoneet minulle mitään koko Landsmótista. Olin siis ystävieni seurassa, sillä en tiennyt missä isäntäperheeni oli. Kilpailupaikka oli suuri ja ihmisiä oli riittämiin joka puolella.
Niin ne alkupäivät sitten menivät… Tulin kipeeksi tiistaina, sillä koko päivän ulkona olleena ja viluisena kylmään, kosteaan telttaan nukkumaan menneenä voin taata, että kuume vie voiton. Nukuin siis koko keskiviikon teltassa ja koitin pärjätä jotenkuten. Ypöyksin tärisin ja toivoin parantumista. Emäntä kävi luonani kysymässä, että tarvitsinko jotakin. Sain vähän rahaa, osan palkastani ja käskyn selviytyä itse. Niinpä jatkoin tyttöjen kanssa ostoksilla käyntiä, toisin sanoen kylmiä ruokia syöden ja uimassa lämmitellen. Illalla telttaan palatessamme huomasimme, että lämmitin oli mennyt rikki ja teltta oli jäätävän kylmä. Ulkona satoi vettä ja tuuli heilutteli teltan seinämiä. Tyttöjen isäntä pyysi meidät syömään lämmintä illallista ja se tuntui ihanalta. Teltan lämmittimestä hän kuitenkin totesi, että sitä ei saanut korjattua. Saimme siis pärjätä kylmässä teltassa. Käännyimme hyvän islantilaisen ystäväni puoleen ja hänen perheensä oli ihana. Tunsin heidät jo entuudestaan ja luotin heidän apuunsa. Saimme heiltä uuden lämmittimen lainaan ja minut he ottivat hoteisiinsa omaan telttaansa. Sain lämmintä juotavaa ja lämpimän paikan nukkua. Voi miten ihanaa ja ylellistä!
Torstaina oloni oli jo parempi ja olin niin kiitollinen ystäväni perheelle avusta Aamusta lähdimme tanskalaisten ystävieni kanssa vierailemaan Akureyrissä, eli lähimmässä suurimmassa kaupungissa. Kävimme vähän kaupoilla ja syömässä ja uimassa. Oli ihanaa ja rentouttavaa. Illalla pääsin taas baanan reunalle ja tapasin suomalaisia ystäviäni ja päivä meni jo valoisammin. Oli piristävää jutella suomeksi ja jakaa kokemuksia ystävieni kanssa. Pääsin vähän shoppailemaan ystävieni kanssa, sillä paikalle oli jo saapunut kauppiaita telttoineen. Illalla nukuin taas tyttöjeni kanssa teltassa ja meillä oli uusi puheen aihekin, että toinen ystävistäni oli tavannut kivan pojan. Ihastusta ilmassa 
Perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina olikin lämmintä. Aurinko paistoi suoraan kuumana taivaalta ja tuulikin hellitti. Nyt karsinnat oli jo ohi ja baanalla näkyi vain parhaita hevosia. Oli kivaa, kun oli tanskalaiset ystävät, islantilaiset ja suomalaiset ystävät kaikki vierelläni ja nautimme hevosista. Hyvä fiilis ja ihana ilma ja tervekin jo melkein olin. Viikonloppuiltoina oli myös luvassa live-musiikkia ja hauskan pitoa, joten tanssimme kumpanakin iltana aamuyöhön asti ja nautimme nuoruudesta. Oli kivaa! Kaikki vain ihmettelivät, että miksi emme juoneet yhtään… varmaan siksi, että muutenkin on hauskaa ja vielä hauskempaa oli nauttia suoraan aamulla hevosista ilman päänsärkyä. Naureskelimme vain kaikille krapulaisille katsomossa ja otimme auringossa päikkärit yöunien tilalle
Sunnuntaina nautiskelimme viimeisistä hetkistä ja hienoimmista hevosista. Ostin vielä viimeiset tuliaiset ja sitten nukuimme vielä teltassa maanantaihin ja suuntasimme kohti etelää. Landsmót on nyt done ja kokemusta rikkaampana taas.
Nyt on tän kesän kilpailut ja jalostusnäyttelyt ohi ja sunnuntaina alkaakin sitten Landsmót. Ne, jotka eivät tiedä mikä se on… Islannin suurin ja kansainvälisestikin huomiota herättävä islanninhevos -kilpailu, jossa nähdään monta sataa ratsukkoa. Kilpailut kestävät viikon ja samassa on siis myös jalostusnäyttely, johon parhaat jalostushevoset on koottu. Rutkasti katseltavaa, sillä parhaat ratsastajat ja hienoimmat hevoset näyttävät taitojaan. Landsmót on hevosväen ihana kokoontuminen, jossa jaetaan kuulumiset ja juhlitaan yhdessä. Päivät menee hevosia katsellessa ja yhdessä ollessa. Meidän tilan porukat lähti tänään jo kohti Landsmótia, sillä se on tänä vuonna (pidetään joka toinen vuosi) pohjoisessa. Meiltä ajaa sinne vähän päälle 5 tuntia, joten hevoset ja isännät lähtivät juuri tienpäälle.
Eilen isäntä ratsasti vielä hevoset läpi ja me autoimme valmisteluissa. Pesimme auton ja kuljetuskopin. Emäntä hoiti kilpailuvaatteet ja ruot ja minä puhdistin hevosten suitset ja satulat. Meiltä lähtee kilpailuihin kolme ratsukkoa, sillä isäntä, keskimmäinen poika ja nuorin tyttökin lähtee kilpailuihin. Kaikilla on hienot hevoset allaan ja heillä jokaisella omat tavoitteensa. Tyttö kilpailee lasten luokassa, poika nuorten luokassa ja isäntä A-flokkurin eli parhaitten luokassa.
Kaikki hevoset ovat tallista lähteneet, sillä tilalle ei jää kuin vanhin poika seuraavaksi viikoksi. Kaikki treenattavat hevoset, jotka eivät olleet meidän, ovat menneet takaisin koteihinsa. Nuoret ja kaikki muut omat hevosemme on viety nyt laitumelle viikon lomalle, joten otamme ne taas sisään Landsmótin jälkeen. Talli on hiljainen. Siivoan sen kuntoon ja sitten on taas kiva alottaa hommat, kun tullaan kotiin.
Minulla on ihana viikonloppu edessäni, sillä ystäväni ovat tulleet tänne Suomesta ja he tulevat yöksi tänne tilallemme. Huomena lähdemme yhdessä kohti Reykjavikia ja pidämme ihanan viikonlopun! Sitten sunnuntaina tanskalaiset tytöt koukkaavat minut matkan varrelta mukaan ja suuntaamme menkin kohti pohjoista. Sielä sitten yövymme tytöt yhdessä teltassa viikon ja elämme heppatytön unelmaa
Kuullaan Landsmótin jälkeen, jossen sielä pääse fiiliksiä kirjoittelemaan!
Täynnä intoa ja iloa! Vi ses
Eilen oli niin kaunis aurinkoinen kesäpäivä! Ja mulla oli vapaata, joten otin kaiken ilon irti. Mentiin neljän mun kaverin kanssa uimaan kuumaan jokeen, johon laskee kuumista lähteistä vettä. Käveltiin vuorille 45 minuuttia ja sitte istuskeltiin joessa ja käveltiin takas. Otettiin aurinkoa ja pulahdettiin aina vähän väliä joessa. Meillä oli ihanat herkut mukana: islantilaista Skyriä (maitorahka/jogurttia), olutta, keksejä, limuu, poppiksia ja hedelmiä. Oikeen kunnon ihana päivä ystävien kanssa, hyvää ruokaa ja ihana sää ja luonto! Mitäs sitä muuta tarviskaan
Tänään sitte oonki tehny töitä nuorten hevosten kanssa. Meillä on nyt 20 nuorta hevosta, joista osa on sisään ratsastettu puoltoista vuotta sitten… Ne on ollu vaan ulkona vapaana laitumella sen jälkeen. Nyt sitte juoksutetaan niitä ja opetetaan liikkumaan oikeella lailla ja kunnioittamaan ihmistä. Pari kertaa ollaan nyt juoksutettu ja huomena kuulema pitäis selkään kiivetä. Aika riskaa peliä joidenki kohalla, mut maassa maan tavalla. En ehkä ite ihan kouluttais mun nuoria niin ku täälä koulutetaan, mutta tuleepahan nyt opittua tääkin islantilaisella tyylillä. On vähän karskia ja pelotonta meininkiä kyllä.
