Kymmenen aamua jäljellä Islannin maaperällä ja sitten saan alleni siivet ja lennän kohti Suomea. Perhe ja ystävät odottavat. Ihana Suomen kesä ja tuttu elämä uusin kujeineen. Odotan hirveästi kotiin paluuta, mutta osaan kyllä nauttia täälä olosta vielä täysillä. Kymmenen ihanaa päivää.
Tämä Reykjavíkiin tulo oli loistava ratkaisu, sillä saan ihanaa omaa aikaa vielä ennen kotiin paluuta. Saan vähän ladata akkuja puolen vuoden työnteon jälkeen ja kerätä ajatuksi kasaan. Ihana perhe tämä kyllä on! Eilen isäntä kävi hakemassa pari hevosta mulle talliin ja hän kertoi minulle, mitä kaikkea tallilla pitää tehdä. Ihan taivaalliset traanaus mahdollisuudet. Mulla on paljon ratsastusteitä, missä voin mennä vapaasti niin paljon ku haluun, jonka lisäks mulla on kenttä ja pyöröaitauksia. Sit sen lisäks mulla on pari baanaa missä voin treenata ja sit yks iso raviradan kokonen baana missä voi mennä kovaa jos haluu. Meillä on myös maneesi, jossa voi sitte työskennellä haluttaessa. Mä oon ollu puol vuotta treenaamassa hevosia pikku ympyrällä sisällä tai sitte suoraan ratsastustiellä ulkona. Tää on taivaallista ku saa mennä baanalla. Ihanaa.
Eilen ratsastin hevoset ekaa kertaa täälä ja ne meni ihan kivasti. Tein kymmenen päivän treenisuunnitelman pässäni ja nyt sitte vaan toteuttamaan se. Kymmenen päivää aikaa saada muutosta aikaan. Toinen hevosista on tosi jäykkä ja passitahtinen, menee oikeestaan vaan possupassia, ei tölttiä. Se on ihan hyvässä muodossa ja kiva hevonen, mut jäykkä. Se ei käytä takapäätään kunnolla ja varsinki vasen takajalka on aika heikko. Joten työstän sitä paljon kentällä ja teen käynti – ravi vaihtoja ja ympyröitä ja väistöjä. Kokoon sitä käynnissä ja sit ratsastan pitkäks ja rennoks. Yritän saada askelta rennoks ja pitemmäks ja sitte varmaan muutaman kerran jälkeen alan vasta työstämään possupassi-tölttiä. Ajattelin aluks työstää sitä kentällä ja sit mennä rentouttavalle ja kivalle lenkille ratsastusteille. Mennä laukkaa ja ravia ja saada sitä käyttämään koko kroppaa. Katotaan mitä saan aikaan.
Eilen, kun ratsastin niin isäntä oli kokoajan kattomassa ja tuntu hassulta ku joku katto kokoajan. Sit siihen aidalle tuli vielä jotain ihan tuntemattomiaki ihmisiä kattomaan. Saanpahan yleisötreeniäki samalla 🙂 Toinen hevonen on sitte sellanen 5 -vuotias tamma, jota on ratsastettu puol vuotta. Mutta siltä ei oo pyydetty paljon mitään, sillä se on aika persoonallinen ja kovatahtonen. Jos mä ratsastan sitä, enkä pyydä mitään erityistä, se menee hyvin. Stite, kun rupeen ratsastamaan, niin se pelleilee minkä kerkee. Oon nyt ollu tosi skarppi sen kanssa ja katon, että se tekee tasan sen minkä pyydän. Työskennellään hetki kentällä aluks, että ratsastan kaikki avut läpi sillä ja sitte mennään baanalle harjottelee. Se meni alussa pelkkää possupassia ja laukkaa ja vähän ravia. Loppujen lopuks se tajus, että kummallaki on paljon kivempaa, kun se kuuntelee mitä mä sanon, ni se alko meneekki aika kivasti. Sillä on ihan hyvä ravi ja töltti tulee kanssa aika hyvin. Se tarvii vaan rajoja ja rohkasua. Ihan potentiaalinen tapaus. Sitä pitää vaan ratsastaa ja kyllä se siitä sitte aikuistuu.
Nyt mä oon tänään käyny hoitaa aamutallin ja lenkittäny koirat. Laittanu pyykkiä ja pessy ikkuinoita. Ihan kohta lähen ratsastaa hepat ja sitte tuun kotiin ja imuroin. Syödään yhessä perheen kanssa, jonka jälkeen mä omistaudun mun villapaidan tekoon. Viimeinen villapaita, viides Islannissa tehty ja sen aijon saada valmiiks ennen ku täältä lähen.
Elämä on seikkailua. Täynnä yllätyksiä ja unelmia. I just love it all!