No niin nyt oon sitte ratsastanu sen verran, että polven mielestä vapaapäivä olis paikallaan. Polvilumpion sisäpuolessa on jonkinäkönen luukalvon tulehdus, joten pitäis levätä ja välttää kosketusta satulan/polven välillä.
Joten tänään siis hevosten kanssa maastakäsittelyä. Emäntä ja isäntä ratsastivat nuoret hevoseni ja antoivat palautetta niistä. Olin ratsastanut ihan hyvin, mutta minun täytyy olla niiden kanssa jämäkämpi ja vahvempi. Eli sama juttu, mitä olen aina yrittänyt oppi. Suvin pitää löytää sisältään ”iso vahva mies” ja ratsastaa sitten hevosia kunnolla. Tykkään niin ratsastaa pehmeästi ja herkästi, mutta pakkohan se on ensin opettaa hevosille vahvemmilla avuilla ja varsinkin nuorille oreille pitää olla jämäkämpi.
Täälä tuulee niin paljon, että tämän päiväiset kilpailut jouduttiin perumaaan ja meilläkään ei ratsastettu hevosia ulkona enää iltapäivällä. Islannissa sää muuttuu hetkessä ja sen olen kyllä huomannut. Pohjoisessa talvi on kunnollinen ja etelässä meillä on aina välillä lunta, sitten se taas katoaa vesisateen mukana.
Nyt toivon vain, että polveni parantuisi nopeasti, jotta pääsisin ratsastamaan kivuitta.