Islannin tuulia

Herätys!

-Haluatko tulla aamutallille ruokkimaan hevoset?

– Tottakai, ihan hetki.

Nousen ylös sängystä ja avaan matkalaukkuni. Purkamattomista vaatteista valitsen tallille sopivat ja riennän ylös keittiöön.

Nauran itsekseni. Talon emäntä olikin vielä  yöpaidassa ja minä valmiina tallille. Kaikki olivat varautuneet siihen, että saatan haluta aamiaista ennen tallille menoa. Mutta herätys oli tullut niin nopeasti, että olin vain ponkaissut ylös ja heittänyt vaatteet niskaan. Onneksi talon isäntä tuli keittiöön ja kysyi haluanko syödä ensin vai menäänkö suoraan tallille. Heilläkin oli siis tapana mennä  suoraan tallille ja syödä itse vasta sen jälkeen.

Niinpä lähdimme kaikki kolme  ruokkimaan tallin väkeä. Tallissa oli kaksi käytävää ja annoimme hevosille aamuheinät. Osa näytti nuorilta ja yksi rivi oli täynnä oreja. Oli aivan ihanaa astua pitkästä aikaa kunnon talliin sisälle. Hevosen kenkiä  oli pinottu yhteen nurkkaukseen ja hevoset näyttivät innokkailta.

Kävellessäni käytävää, jonka molemmin puolin hevoset uteliaasti odottivat aamuheiniään, yritin saada jonkin näköistä kuvaa tallin hevosista. Yksi jäi hyvin mieleeni, pitkätukkainen ja söpön näköinen oripoika, jonka pärskyi saadessaan heiniä.

Pidättelin nauruani, kun avasimme lampolan oven. Sisällä oli paljon lampaita. Ruokimme nekin heinillä ja lakaisimme käytävät. Lampaat näyttivät niin hauskoilta karsinoissaan ja ne tulivat niin ahnaasti heinien kimppuun syömään. Oli sarvipäitä muutama ja suurin osa nuorempia lampaita.

Olisipa ihanaa jos saisin joku päivä huovuttaa suoraan tuoreesta villasta.