Noniin, se olis sitte siinä! Vähän yli puoli vuotta Islannissa. Fiilis on sanoinkuvaamaton. Olen iloinen siitä, mitä olen kokenut ja täynnä muistoja Islannin matkasta. Koin elämäni hienoimpia hetkiä ja välillä oli vaikeaakin. Kaikesta kuitenkin selvittiin kunnialla ja aika kultaa muistot. Puolessa vuodessa ehtii tapahtua monia muutoksia elämässä ja niin tapahtuikin. Siskoni, parhaat ystäväni ja isäni muuttivat, muutama ihminen siirtyi taivaaseen ja uusia vauvojakin syntyi. Kaikille toivon ihanaa matkaa elämän polulla ja oma polkuni loistaa nyt kirkkaana. Aurinko lämmittää, tuuli vie murheet pois ja sade puhdistaa. Siltä musta tuntuu, että luonto on tehnyt tehtävänsä ja mulla on tosi hyvä olla. Tulivuoren juurella, joen ja järven tuntumassa olen puoli vuottani viettänyt. Vieraillut meren rannalla, saaristossa, jäätiköllä ja luolissa, vuorilla, laavakentillä ja vesiputouksilla.
Olen ratsastanut vaikka kuinka montaa hevosta ja suurin piirtein 8 hevosta päivässä, välillä enemmän ja toisinaan vähemmän. Joten nyt on hyvä tuntuma satulaan. Vaikka kuinka montaa erilaista, eri tasoista ja luonteista hevosta olen ratsastanut. Baanalla, maastossa, pyöröaitauksessa, maneesissa ja maastossa. Juoksuttanut, tehnyt töitä maasta käsin ja ratsastanut. Kannatti lähteä! Tästä se hevoselämä sai taas vähän potkua ja toivottavasti jatkuu taas Suomessa treenattavien merkeissä.
Sain vaikka kuinka monta uutta ystävää ja moni heistä oli myös ulkomaalaisia. Saksalaisia, kanadalaisia, ruotsalaisia ja tanskalaisia, islantilaisten lisäksi. Viimeiset kaksi viikkoa meni niin ihanasti, että olin ihan taivaissa. Sain treenata kahta hevosta, jotka kummatkin kehittyivät paljon kahdessa viikossa. Ihanaa, että onnistuin hevosten kanssa, sillä se toi lisää itseluottamusta hevosjutuissa. Omistajat olivat todella iloisia, että olin saanut hevosia niin paljon eteenpäin. Kävin myös shoppailemassa Reyljavíkissa ja käytin suuren osan palkastani. Matkani on +/- 0, sillä olen käyttänyt ainoastaan palkkarahaani ja sitäkin on vielä vähän jäljellä.
Hyvä fiilis jäi käteen ja nyt on sitten eletty se unelma, jonka pikkutyttönä pilvillinnoihin rakensin. Olen tyytyväinen, että tein tämän matkan yksin ja itsenäisesti, ensimmäistä kertaa kotoa puoli vuotta poissa. Nyt on edessä taas sopeutuminen Suomeen ja saan taas puhua äidinkieltäni. Nähdä kavereitani, perhettäni ja elää tuttua omaa elämääni. Tosin, minulla ei ole aavistustakaan asunnosta, missä aijon elää, koulusta, työstä tai muusta. Nyt matkaan ensin Suomeen ja sitten alkaa oma elämä taas hahmottua. Tulevaisuus tuokoon kaikkea ihanaa ja ihmeellistä matkassaan!
Islannista jäi ensimmäisenä mieleen auringonlaskut, sillä niitä tuli katseltua lukuisina iltoina. Vesiputouksia ja vuoristoa rakastin tuijotella vaikka kuinka kauan. Meren aallot rantalaavoja kohti, usva saariston yllä ja ainaisesti puhaltava tuuli. Sinertävän valkoinen jäätikkö mustan laavan vieressä ja sinisiä lupiineja kukkamereksi asti. Lampaita ja hevosia laiduntamassa silmänkantamattomiin. Isoja maastureita ja ilmapallo –renkaita. Landsmót ja muut kilpailut ja näyttelyt. Hienoja hevosia ja hyviä ratsastajia vaikka kuinka monta. Islanti, se satujen maa. Antoi taas kaikkensa ja kiitän matkani lopuksi.
Kello on torstai aamuna kahdeksan ja istun juuri lentokoneessa. Kohta nousemme siiville ja matkani alkaa, taas. Kohti Suomea, jossa kuulutuksen mukaan on tällä hetkellä 26 astetta lämmintä.. Minulla on tällä hetkellä kaksi villapaitaa sylissäni ja maiharit ja villasukat jalassa. Suomessa odottaa lämpö, aurinko, sauna ja järvet, vihta ja kalja. Siskot, veli, vanhemmat ja ystävät. Koko perheeni tulee vastaan lentokentälle ja odotan tapaamistamme! Ihanaa J
Kiitos matkasta! Islanti, sua jään kaipaamaan.
Kaikki ne ihanat muistot ja hetket, ystävät ja perheet, jotka tapasin. Lämpimiin jälleen näkemisiin. Minä nousen taas siivilleni, lennän läpi ilmojen, pilvien päälle nousten ja laskeutuen uuteen hetkeen. Koti sydämessäni.