Olipa avian mahtava fiilis nähdä taas Islannin maisemat, niitä on ollu ikävä. Ninnin kanssa ostettiin lentoasemalta bussiliput Reykjavíkiin ja vaihdettiin islannin kruunuja taskuun.
Ninniä tultiin heti vastaan ja me jäätiin vielä kaikki odottamaan mun kyytiä. Olin täynnä odotusta ja Ninniä alko jo huolestuttaa, että minnekköhän se Suvi vielä täälä Islannissa joutuu. Ninni sai hetken olla mun Isosisko.
Sitten alkoikin matka omalle tilalle. Istuttiin tavallisessa farmari autossa minä ja Lovisa. Puhuttiin englantia ja tutustuttiin. Ennen tätä kohtaamista olin vaihtanut vain muutamia viestejä Lovisan kanssa, joten en tiennyt tulevasta oikeastaan paljon mitään. Olin tullut Islantiin ratsastamaan ja hoitamaan hevosia.
Puolentoista tunnin ajomatkan jälkeen kaarsimme tilan pihalle. Tallin päädyssä loistivat jouluvalot ja talon takana häämötti vuoristo. Ei lunta missään, mutta tuuli tuiversi. Minulle esiteltiin huoneeni talon alemmassa kerroksessa, jossa asun kahden nuoren pojan kanssa. Perheeseen kuuluu lisälsi kaksi pientä lasta, jotka leikkivät ja nauravat iloisena. Syömme yhdessä iltapalaa ja kaksi nuorimmaista näyttävät olevan hyvin kiinnostuneita minusta.. Lapset tuovat kissanpentuja syliini ja höpöttävät islanniksi kaikkea. Heidän kanssaan varmasti alan ensimmäiseksi harjoittelemaan uutta kieltä.
Iltapalan jälkeen käyn vain nukkumaan huoneeseeni, sillä kello on jo paljon ja matkalaista väsyttää.
Góda nótt!