Nuori Ori
Päivän ensimmäinen hevonen on 4-vuotias ori, jota on alettu kouluttaa ja eilen nousin ekaa kertaa sen selkään.
Tänään otan sen karsinasta, eikä se halua tulla ulos. Kierrän sen kanssa kerran karsinan ymmpäri ja sitten se suostuu tulemaan ulos. Harjaan sen suht pikaisesti ja laitan satulan ja suitset päälle. Nuorilla hevosilla käytämme häntäremmiä, jotta ne tottuvat siihen. Minua pyydetään ensin juoksuttamaan hevosta ja sitten tuon se takaisin talliin. Hevosta pidetään kiinni kun nousen sen selkään ja kävelemme pari kertaa tallin käytävän päästä päähän. Sitten onkin aika siirtyä pyöröaitaukseen sisätiloihin. Hevosta juoksutetaan maasta käsin ja minä saan vain istua selässä, olla rauhallinen ja mukailla istunnalla hevosen liikkeitä.
Musta Kaunis 4-vuotias ori
Seuraavaksi onkin naapuriboksissa asustavan mustan oriin vuoro. Tämä tyyppi on todella hyvän näköinen ja seurailee kokoajan mitä tallissa tapahtuu.
Käyn juoksuttamassa tämänkin hevosen ja minua käsketään olemaan vähän napakampi sen kanssa.
-Ole varuillasi ja käske sitä heti, jos se tekee jotain.
-Selvä. Ja yritän olla jämäkkä.
Kaikki meni hyvin juoksutettaessa. Hevonen kuunteli, meni käyntiä ja ravia/tölttiä ja pysähtyi kun sanoin, kumpaankin suuntaan. Tarkoituksena on vain saada hevonen rentoutumaan ja näyttää sille, että nyt tehdään taas vähän töitä.
Vien hevosen talliin ja nousen sen selkään, meitä talutetaan hieman tallissa, jonka jälkeen siirrymme taas pyöröaitaukseen. Meitä juoksutetaan ympyrällä ja hevonen on hieman ihmeissään uudesta tilanteesta. Välillä tuntuu, että se reagoi hieman liikaa ja välillä taas se ei tunnu reagoivan yhtään juoksuttajan käskyjä.
Juoksuttaja pyytää sitä napakammin raviin ja hevonen säikähtää aika lailla, se pukittelee ja hyppii. Yritän pysyä selässä ja muistan pysyneenikin jonkin aikaa, sitten tipahdan maahan ja toivon mielessäni, etteivät hevosen kaviot osu minuun. Huh, eipä tässä pahemmin käynyt, hevonen tosin säikähti aika paljon. Se ei ollut vielä tajunnut, että ihminen voi tippua sen selästä. Aloitamme pikkuhiljaa alusta ja menen takaisin sen selkään. Hevonen on vieläkin aivan peloissaan. Kävelemme hiljaa ja se rentoutuu. Sitten se taas säikähtää ja pukittelee kunnolla. En muista aijemmin olleeni takajaloilleen nousseen hevosen kyydissä, saan pitää sen harjasta kiinni ja nojata eteen, sillä jalustimet olivat jo tippuneet jaloistani. Pysyn selässä ja loppujen lopuksi hevonen rauhoittuu.
Punainen ihastukseni
Tätä hevosta olen katsonut tallissa alusta lähtien. Se on ollut ihanan värinen ja kivan oloinen. Sitä on jo ratsastettu enemmän ja saan luvan mennä sillä pyöröaitaukseen. Se ei säiky, mutta on silti hereillä. Kun ratsastan sillä käyntiä, se hakeutuu kauniiseen muotoon ja on helpon oloinen. Taivuttelen sitä ja ratsastan molempiin suuntii, Se on hieman jäykkä toiseen suuntaan ja se tarvitsee kunnolla ulko-ohjan tukea, jotta pysyy uralla kauniisti. Huomaan, että hevoset eivät ole herkkiä jalka-avuille. Minulle annetaankin yleensä raippa käteen, kun olen menossa ratsastamaan.
On kiva päästä työskentelemään jo pidemmälle koulutetun hevosen kanssa, se osaa jo väistää ja mennä ravia ja tölttiä pyydettäessä. Nautin ratsastuksesta ja vien hevosen lopuksi ulos tarhaan.
Jään nauttimaan ihanasta maisemasta ja vedän keuhkot täyteen raikasta ilmaa.. Olen onnellinen.