Voi herranen aika, että on jännät paikat! Lauantaina oli ihan tavallinen kauniin aurinkoinen ja tuulinen päivä. Oltiin kattomassa ku isäntä ja perheen poika kisas Hellassa. Isäntä ratsasti 2 hevosella kolmessa eri lajissa ja poika ratsasti yhellä hevosella. Kummatkin pärjäs hyvin ja pääs sunnuntaiks finaaleihin! Loppujen lopuks isäntä toi kotiin pokaalin ja kultamitalin viiskäynnistä ja poika hopeen nelikäynnistä. Hyvin meni 🙂
Kisoissa tapasin kavereita ja tuomaristossa istuikin Ann Winter ja tuomarisihteerinä Ritva -ystäväni, joten yksin ei katsomossa tarvinnut olla. Itseasiassa pääsinpäs tuomarin autoonki kattomaan kisoja, tuulelta suojaan ja parhaimpaan seuraan. Oli ihanaa jutella suomeks ja arvostella hevosia. Sitte kisojen jälkeen Ritva jatkoki matkaa meille ja me pidettiin mun synttäri kekkerit kavereitten kanssa yhellä lähi farmilla. Sinne päätyikin sitten meidän lisäksi myös ruotsalainen tyttö, 2 saksalaista poikaa, 2 kanadalaista kaveria ja meillä oli tosi hauskaa! Ne oli tehny mulle synttärikakun ja synttärikortin ja mä oon niin onnellinen, että oon saanu niin ihania ystäviä täältä. Ollaan kaikki tääl Islannissa farmeilla töissä. Sain Paljon Onnea vaan -laulun monella kielellä. Ranskaksi, saksaksi, islanniksi ja suomeksi. Just ihania kieliä kaikki. Voi kun oppis niitä kaikkia puhumaan ja ymmärtämään.
Niin, sitten aiheeseen, josta kaikki varmaan on kuullu. Täälä nyt sitten purkautu tulivuori lauantaina viiden maissa. Itse olin sillä hetkellä tallissa siivoomassa bokseja, eikä mulla ollu mitään tietoa koko asiasta. Tein tallin ihan tavalliseen tapaan ja sain kuulla asiasta vasta illemalla. Minulle kerrotiin aika tavalliseen tapaan vain, että tulivuori oli purkautunut. Ei sen kummempia. No, olin siis lähdössä kavereitteni kanssa juuri viettämään synttäripippaloita ja arvatkaa vaan oltiinko me kaikki fiiliksissä purkauksesta! Jaoimme heti kaikki tietomme, mitä olimme purkauksesta kuulleet ja hehkutimme jännitystämme. Olisimme niin halunneet kaikki katsomaan ja näkemään luonnon ihmettä.
Tilamme vieressä on Eyjafjallajökull -jäätikkö, jonka mukaan nimetty tulivuori purkautui vuonna 2010 ja kaikki muistamme sen. Nyt lauantaina purkautui sitten toisella Islannin jäätiköllä tulivuori, jonka nimi on Grimsvötn. Tämä tulivuori on yksi Islannin aktiivisimmista tulivuorista ja purkautui viimeksi vuonna 2004. Se sijaitsee suurimmaksi osaksi jäätikön alla ja täten purkautuessaan se muodostaa vesihöyryä jäätikön kanssa. Purkautuessaan lauantaina viiden aikoihin, tulivuori syöksi tuhkaa 20 km korkeuteen, joten tuhkapatsas oli aikamoisen kokoinen. Nopeastippa tuhka levittäytyi ympäri Islannin maata, sillä eri korkeuksissa tuuli heitteli tuhkaa moneen ilmansuuntaan. Lähinnä tuhkapilvi kuitenkin suuntasi kohti kaakkoa ja itää.
Me huomasimme tuhkan kunnolla vasta aamulla ja silloinkaan se ei vielä ollut pahan oloista. Lähinnä hieman sumuista ja utuista. Sunnuntai aamuna suuntasin sitten 3 kaverini kanssa Vestmannayearille, joka on saari Islannin eteläpuolella. Emme olleet katsoneet lautan aikataulua, joten suuntasimme vain suoraan satamaan ja kun sinne saavuimme, oli lautta juuri lähtenyt. Seuraavaan lauttaan oli aikaa kolme tuntia, joten ajattelimme käyttää ajan hyödyksi. Kaikilla oli vapaapäivä ja kolmessa tunnissa ehtisi tehdä vaikka mitä! Joten lähdimme ajamaan kohti itää. Aurinko paistoi ja fiilis oli ihana. Tien pientareilla kasvoi voikukkia ja lupiinitkin alkoivat jo aukaista terälehtiään. Ihana Islannin kesä. Sininen meri oikealla puolellamme, sininen taivas ja hohtava aurinko kattonamme. Musta meren ranta ja mustat vuoret, joihin kasvoi kirkkaan vihreää uutta ruohoa ja kauniita keltaisia kukkia. Kontrastit olivat kauniit ja aurinko lämmin. Pysähdyimme katselemaan kauniita vesiputouksia, joita osui matkallemme muutama. Lähdimme myös seuraamaan turistibussia, joka suuntasi kohti jäätikön reunaa. Ajoimme pikku autollamme kuoppaista hiekkatietä kohti vuoria ja jäätikön kieltä. Olipas hienon näköistä! Vuorilta valui jäätikön reuna kauniisti, muodostaen hienoja kuvioita ja jään alta virtasi sulamisvettä joeksi. Kävelimme jään päällä ja hyppelimme kuilujen ja rotkojen yli. Jää suli kokoajan auringon paisteessa ja jäätikkö kimmelsi kauniisti. Löysimme pieniä luolia ja jääkaaria, joiden ali kuljimme. Oli ihanan lumoavaa jäätaidetta.
Sitten riensimmekin takaisin satamaan, sillä kello olikin jo aika paljon. Liian paljon, joten ajoimme ylinopeutta ja pidimme peukut pystyssä. Mutkat suoriksi ja hiki selässä toivoimme, että ehtisimme ajoissa lauttaan. Ajoimme satama-alueen läpi lujaa ja sielä se lautta juuri oli sulkemassa oviaan. Vilkutimme kaikki käsiämme autossa ja perämiehet jähmettyivät miettimään. Meidän onneksemme he aukaisivat vielä ovensa meille ja pääsimme viimeisinä matkustajina lauttaan. Olimme niin kiitollisia ja he vain hymyilivät meille, ihanat islantilaiset 🙂 Siitä alkoi ihana matka saarelle, josta myöhemmin toivottavasti lisää.